Siinä se nyt seisoo, historian luokan lasiseinällä. Pop-up -museo. Opiskelijoiden kuvaamat esineet ja kuvatekstit ovat QR-koodin takana ja kaikkien luettavana. Varsinkin Suomen Asutusmuseolla opiskelijoilla oli ollut paljon mieleistä kuvattavaa. Jokainen oli löytänyt oman näkökulmansa museoon.
Nykyajalle ominaista on, että osa halusi näkyä itse myös kuvassa. Olisiko siinä kehittämisen arvoinen idea? Seuraavalla museovierailulla on otettava yhtenä tehtävänantona “ajateltu selfie” eli kuvaan liitetäänkin tarina. Miksi juuri tämä esine/miljöö?
Opiskelijoidenpalaute oli positiivinen. Oli ollut mukava opiskelutuokio. Museovierailu oli koettu intensiivisemmäksi, kun tehtävänantoa oli pitänyt miettiä. Ainut kritiikki tuli opettajalle siitä, että QR-koodin tekeminen oli näytetty liian nopeasti ja sitä ei oikein osattu sitten tehdä. Myönnän, että kuvittelin taas opiskelijoiden taidoista liikoja. 26 opiskelijan ryhmässä yli puolella oli jotakin vaikeutta koodin laatimisessa/linkittämisessä/tulostamisessa. Tämän laitan nyt korvan taakse.
Tällaiselle esitykselle saattaisi olla Aurasmo-sovellus myös hyvä, mutta se on opiskelijoille vielä vieraampi. QR-koodin lukija oli useimmilla opiskelijoilla puhelimessa.
Seuraavalla kerralla teemme yhden kierroksen museossa siten, että puhelinta ei saa käsitellä ollenkaan. Keskitytään vain katsomaan/kuuntelemaan. Sitten saa ottaa vain kaksi kuvaa, jotka kokee mielenkiitoisiksi. Vierailu menee helposti pelkäksi kuvailuksi/videoinniksi/selfieksi. Näillä korjauksilla aion tehdä vielä uusia museoretkiä!
Siilinjärven lukion historiablogi 