Olemme nyt tviitanneet talvisotaa kuukauden päivät. Aktiivisesti projektiin osallistuu 17 opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Minun lisäkseni kemianopettajakolegani Kalle Lehtiniemi otti haasteen vastaan ja tviittaa mukana vänrikki Lehtovaarana. Innokain tviittaaja on postannut 110 kertaa ja varovaisin vain kolme kertaa. Mielestäni opiskelijoiden tyylitaju on pitänyt erinomaisesti. On varsin vaativaa pitää kiinni historiallisesta todenmukaisuudesta ja muuntaa “suuri historia” pienen ihmisen kokemusmaailmaan. Ohessa muutamia palautteita kurssi alkuvaiheesta.
Twitter talvisota on minun mielestä ollut hauska tapa tutustua aiheeseen. Samalla tutustuu sodan aikaisiin henkilöihin ja tapahtumiin tarkemmin. Kaikin puolin hyvä juttu. Ainoa miinus on Twitterin pinet sanakapsiteetit tiitatessa, 140 merkkiä.
Pakko sanoa jo tähän heti alkuun että tämä projekti on minun mielestä tosi hyvä tapa opiskella talvisodan asioita. Paras tähänastisista opiskelutavoista mitä olen kokeillut.
Itse olen etsiskellyt tviittiaiheita mm. talvisodassa olleiden ihmisten haastatteluista ja joistakin veteraanipäiväkirjoista yms. Sieltä koittanut tietysti keräillä omaan aihepiiriin sopivia juttuja. Tässä on siis oppinut jo pariin päiväänkin paljon kaikenlaista, myös sen “oman alueen” ulkopuolelta.
Itse olin ennen twitteriä vastaan ja ajattelin etten ikinä sinne mitään profiilia tule tekemään. Nyt olen kuitenkin tän projektin myötä alkanut miettiä omankin profiilin luomista.
Ja kun kysyit että onko haitannut ne ylimääräiset seuraajat, niin minua ei ainakaan. Sain niistä jopa jonkinlaista tsemppiä, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa mitä se minunkin “Hilma” pohdiskelee. Niiden jälkeen päätinkin että ainakin pyrin tviittaamaan kerran päivässä.”
Mielestäni twitter idea on hyvä, se on erilainen ja mielenkiintoinen. On hauska seurata sitä, miten meidän pieni projekti on huomioitu laajasti. Aion jatkaa twiittailua omalla henkilölläni. 🙂
Osa opiskelijoista on jatkanut urhoollisesti kamppailua myös joululoman aikaan. Tämä on paras osoitus, siitä että menetelmä on kiinnostanut opiskelijoista kovastikin. Henkilöhahmojen keskinäinen vuorovaikutus ja keskustelu on ollut varsin vähäistä. Viisi roolihahmoa on jäänyt nimen ja tilin asteelle eli tehtävä innosti, mutta toteutus kävi liian vaikeaksi. Tulevissa kokeiluissa teemme opiskelijoiden kanssa ensin valmistelevaa työtä, jolloin hahmoja voi kehitellä pareittain tai ryhmissä. Se myös rohkaisisi useampia lähtemään mukaan.
Löysin sattumalta Outi Kallionpään blogikirjoituksen monilukutaidosta. Uusien kirjoitustaitojen opetus innosti minua välittömästi, koska projektimme liittyy niin suoraan hänen esittämiinsä ajatuksiin. Teknologia ja sosiaalinen media on muuttanut kirjoitusprosessia ja esittämistä. Digikauden kirjoittaminen on kovin erilaista kuin perinteinen tekstin tuottaminen. Talvisota tviitaten -projektimme on antanut mahdollisuuden:
1) Oppia uusi media (Twitter).
2) Valita ja hallita tekstin tyylilaji, olla luova ja leikkiäkin.
3) Liittää teksteihin kuvia ja ääniä.
4) Kirjoittaa sosiaalisessa yhteisössä, vuorovaikutuksessa.
5) Opetella julkisuuteen liittyviä kysymyksiä. Mitä voi kirjoittaa, miten olen vuorovaikutuksessa?
Joskus on hyvä vain hypätä tekemään. En olisi Outin mainiosta blogista ymmärtänyt höykäsen pöläystä ilman tätä pientä omaa kokeilua. Nyt tuntuu, että liikun vaistonvaraisesti oikeaan suuntaan. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että olen itse innokas sosiaalisen median käyttäjä. Olen vuosia harrastanut kotikyläni historiaa ja perustanut Facebook-ryhmiä ja blogeja. Loppusilauksen teki Twitter, johon liityin kesällä 2013. Tuntuu, että voin ammentaa omista harrastuksista työhöni enemmän kuin kaikista VESO-koulutuksista yhteensä.
Olenkin päättänyt jatkossa pelata peliä omien vahvuuksien kautta. Me opettajat koemme usein riittämättömyyden tunteita teknologisen murroksen keskellä. Jokaista härpäkettä ja sovellusta ei ehdi opetella, mutta omien vahvuuksien kautta työhön on mahdollista löytää ilo. Loppuun vielä Radio Savon nettijuttu projektista.
Siilinjärven lukion historiablogi 